Mänttä-Vilppulan seurakunta

Sana Sinulle

Hartauskirjoitus julkaistu to 14.6.2018 KMV-lehdessä.

Yllättävä kohtaaminen

Kesä on monien tapaamisten aikaa lomilla ja sukujuhlissa. Moni voi olla hyvin pinnallinen tapaaminen, mutta on syviäkin kohtaamisia. Kohdatessa tarvitsee kuunnella; on kysymys läheisyydestä, empatiasta, lohdutuksesta, rohkaisusta, yhdessä suremisesta tai iloitsemisesta. Joskus tulee yllättävä kohtaaminen. Kohtaaminen vaatii myös omien suojamuurien avaamista, rukousta, avoimuutta, jakamista, ei saarnaa, vaan elämistä usko, toivo ja rakkaus todeksi toisten ehdoilla.Itsekin siinä paljon saa.

Itselleni viime syksy Nepalissa oli herkkiä kohtaamisia. Kiersin pari kuukautta mutkikkaita, vaarallisiakin vuoristoteitä tapaamassa Suomen Lähetysseuran sokeita, kuuroja ja fyysisesti vammaisia kummioppilaita.

Yksi monista on sokea yliopistossa opiskeleva Umesh Pariyar. Ahkera nuori mies asuu vuokralla yhdessä huoneessa ja tekee lisäansiokseen hankesuunnitteluja pienille kansalaisjärjestöille. Hän on kutsunut kotikäynnille, luvannut yllätyksen. Pieni huone, sänky ja kaappi, yksi tuoli. Yllätys oli Sunita Rai, hänen morsiamensa, pyörätuolissa polion vuoksi. He naurahtavat:" Toinen meistä näkee, toinen kävelee; tuemme toisiamme."

Tämä oli yllättävä kohtaaminen, muisteltiin, kuinka vaikeaa oli ollut päästä kouluun. Suku ei ymmärtänyt, eikä tukenut, päinvastoin piilotteli ja häpesi, syyllisti ja toivoi jopa vammaisen kuolemaa.

Vaikeaa on Sunitan liikkua kolmipyöräisellä kuoppaisilla kaduilla ja hissittömissä kouluissa. Yhtä vaikeaa on Umeshin sokeana löytää toimistot ja saada vuokrahuone alakastisena. Ihaillen katselin nuoren parin yhteyttä, työnjakoa ja toivoa tulevaisuudesta, yhdessä, vaikka kummankaan suku ei tue liittoa. Umesh on alakastinen, Dalit, kun taas Sunita vuoristoheimolainen.

Nyt kaikki on hyvin; opiskelut lopuillaan ja monet haaveet toteutuneet. Kiitos kummeille Suomessa. Kohtaaminen todisti, kuinka vammaiset ovat tulleet näkyviin, saanet äänen ja päässeet kouluun. Monella on työpaikka ja osallistuminen vammaisjärjestöissä.

Ei riitä, että vain puhumme oikeudenmukaisuudesta ja rakkaudesta, vaan kuinka kohtaamme ihmiset ja toimimme kuin Kristus olisi luonamme kolmantena kesäisissä kohtaamisissa.

Kirsti Kirjavainen

entinen nimikkolähetti

Mänttä-Vilppulan seurakunta

Siirry sivun alkuun