Sana Sinulle

Hartauskirjoitus julkaistu to 12.7.2018 KMV-lehdessä.


KIRKASTUKSIA


Keväällä ja alkukesänä meitä on hellitty kaamoksen pimeyden jälkeen ihanalla auringonpaisteella ja lämmöllä. Itselleni on taas kerran kirkastunut, kuinka pimeän Pohjolan ihmiselle valo ja lämpö ovat aivan välttämättömiä pitkän talven jälkeen. Mieli on virkeä ja maailma näyttää värikkäältä. Myönteiset ajatukset valtaavat mielen.


Toinen seljennyt totuus on veden merkitys. Näin pitkää kuivuuden jaksoa en muista oman elämäni aikana. Kun mökkitien varrella olevat pellot huutavat vettä tai jo ennen juhannusta huomaa mustikanvarsien ja nurmikon kellastuvan, kirkastuu sateen virkistävä voima. Tarvitsemme vettä kipeästi, jotta luonto ja ihminen voivat hyvin.


Ensi sunnuntai on kirkastussunnuntai. Kansan Raamattuseura on viettänyt Heinävedellä Kirkastusjuhlia vuosikymmenet. Tänä vuonna sinne kokoonnutaan jo 70. kerran.


Muistan pienenä tyttönä Heinäveden juhlilla penkillä istuessa nojanneeni isän käsivarteen. Silloin minulle kirkastui vain hyvä olo perheen kanssa. Vatsa oli täynnä juhlaruokaa ja silmät lurpsivat puheita kuunnellessa, joiden sisältö kuitenkin soljui sanavirtana pienen tytön mielessä.


Hyvä olo valtasi Pietarinkin mielen Kirkastusvuorella. Hän olisi jäänyt sinne, rakentanut majat ja katsellut sekä kuunnellut kirkastettua Kristusta.


Raamattu tuo selkeästi esille, mikä pitäisi olla kristityn tärkein aarre: Jeesus Kristus. Kirkastusvuorella Jumala ilmoitti opetuslapsille ja samalla meille: "Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä." Kristus kirkastuu meille jokaiselle elämän tärkeimmäksi asiaksi, jos sen haluamme ottaa vastaan. Samalla saamme auringon, lämmön ja virkistävän kesäsateen ohella lahjaksi ilon ja tarkoituksen elämäämme sekä viimein kodin Jumalan luona.


Virren 263 sanoin:

Hän Jumalamme kirkastaa,

kun maailmaa hän armahtaa.

Hän loistaa rakkautta.




Jaana Pynnönen

Mänttä-Vilppulan seurakunta








Siirry sivun alkuun
 

Tulosta tämä sivu